Kaupunki kylpee auringossa mut mun mieli on musta

Ääh, en tiedä mistä aloittaisin... Anteeksi, etten oo kommentoinu teidän blogeja tai raapustellu omaani yhtään mitään. En aio valehdella tai alkaa kiertää totuutta, joten sanon sen suoraan: oon ihan hukassa tään laihdutuksen kanssa. En tiedä miksi, mutta syön mitä sattuu, milloin sattuu. Enkä tosiaankaan tiedä miksi, koska en syö siksi, että mulla olisi nälkä. Tää koko viikko on ollut yhtä sähellystä, kaikennäköstä ylimääräistä ihmissuhdedraamaa, on väsyttänyt ja stressannu ihan sairaasti (koeviikko alkaa huomenna)... Ihme masennuskausi menossa :(

Vaikka syömiset on menny päin pyllyä ja grammaakaan en oo varmasti saanu tällä viikolla tiputettua, niin oon sentään vähän liikkunu. Pari kertaa käyny juoksemassa, pari kävelylenkkiä, jumpannu kotona ja perjantaina kiipesin tuonne läheisen vaaran laelle kuvailemaan ja ihastelemaan upeaa auringonpaistetta ja maisemaa. Kävi kyllä kunnon treenistä se reissu, maksimisyke 178 :)

Miten saan taas asiat kuntoon ja painon tippumaan? No, tein tänään semmosen ihan kirjallisen suunnitelman siitä, mitä syön ja millon. Se on niin paljon helpompaa kattoa peperilta, että mitä saa syödä ja milloin, kun että tulee kotiin eikä tiedä mitä söisi ja tekee sitten huonon valinnan ja vetää vaan nopeasti jotain epäterveellistä nassuun. Huomenna on kokkauspäivä, voin laittaa tänne sitten reseptiä kuvien kera, jos teitä kiinnostaa? :)  Ja niin, huomenna, viimeistään tiistaina, saan salikortin tohon läheiselle salille (en voi käyttää liian pitkää matkaa tekosyynä!). Siitä onkin jo päälle kolme kuukautta, kun oon viimeksi salilla käyny... Mutta jee, pääsee treenaa säästä riippumatta! Mulla on koe vaan tiistaina ja keskiviikkona, sekä ens viikon maanantaina ja tiistaina, joten "ei oo aikaa"- tekosyytä en voi myöskään käyttää. Nyt vaan sitten uskoa, toivoa ja keijupölyä kehiin, että ens viikosta tulis onnistunut viikko! :)